Myskikurpitsa

Arkielämää

Myskikurpitsa oli minulle täysi mysteeri ja uusi tuttavuus lautasella, mutta jo pitkään on pitänyt tätä kokeilla. Selailin keittoreseptejä ja valitsin ihanan kookos-inkivääriversion kokeiltavaksi. Kaksintaistelu myskikurpitsan kanssa päättyi täydelliseen makuelämykseen.

myskikurpitsat

Olen huomannut, että etsin ja löydän omat reseptini parhaiten täältä, joten laitan tämänkin aarteen tänne talteen.

Myskikurpitsakeitto

Kuori ja pilko:
1,3 kg myskikurpitsaa
Sekoita kulhossa kurpitsojen kanssa:
½ dl oliiviöljyä
1 rkl ruskeaa sokeria
mustapippuria, hiutalesuolaa
Paahda kurpitsat uunissa, 200 astetta, 30 img_20161027_222452min

Paista kattilan pohjalla:
1 sipuli
1 tl curryjauhetta
½ tl juustokuminaa
½ tl chilihiutaleita
pieni pala tuoretta inkivääriä

Lisää kurpitsat ja nesteet:
5 dl kana- tai kasvislientä
2½ dl kookosmaitoa
½ limetin mehu

Soseuta ja syö. Voit myös hifistellä ja paahtaa päälle kurpitsansiemeniä. Tai jos vielä enemmän haluaa glamouria iltaan, voi keiton sekaan lisätä paistettua vuohenjuustoa. Niin hyvää.

Meillä tätä on tehty jo kaksi kertaa parin viikon aikana, joten suosittelen sullekin.

Hammaskeijuja

Arkielämää

”Sellainen pieni ja vihreä, tosi kaunis keijukainen” kuvaili Menni meillä jo pari kertaa vieraillutta hammaskeijua.

20161017_1102111-1

Teevin hampaista kaksi on jo siirtynyt keijukaisen omistukseen ja hammaskeijurahoilla on hankittu oma pieni pöllerö isomman pöllerön kaveriksi. Ensimmäinen hammas irtosi jo 23.9., mutta toista ei niin helposti saanutkaan napata. Viimeiseen asti suussa roikkunut hammas irtosi kuitenkin päiväkodissa 4.lokakuuta. Nyt tilalle on jo kasvanut teräväreunaiset rautahampaat.

Seuraavan hampaan irtoamista odotetaan jo jännityksellä. Kummankohan suusta se lähtee?

Paluu telkkuun.

Uncategorized

Ei kuitenkaan uusintoina.

Facebook muistuttelee lähes päivittäin kahden, jopa NELJÄN vuoden takaisista kirjoituksista täällä telkkublogin puolella. Olen silloin tällöin eksynyt niitä lukemaan ja huomannut, kuinka kiva muistojen aarrearkku tämä blogi oikein onkaan.

syysriemua

Kaksi vuotta on hujahtanut, koneen luukku ei ole auennut iltaisin blogia varten, ei ole huvittanut, ei ole ollut aikaa, ei sanottavaa. Nyt sitä ehkä taas on. Ainakin yritän. Lisään kuvan, kirjoitan tai merkitsen muistiin sensuroimattomia sutkautuksia silloin kun ehdin ja haluan. Joskus useammin ja joskus harvemmin. Toivottavasti useammin.

Elämä on muuttunut hurjasti, mutta se on silti meidän elämää edelleen. Ja ihanaa sellaista. <3

Päiväkotikuvaus

Arkielämää, , ,

Viime perjantaina päiväkodin lokeroissa odotti päiväkotikuvat. Vähän jännitin, että mitenhän kuvat on onnistuneet, kun viime vuonna molemmat oli melko itkuisia ja kamera oli ollut kerrassaan hirvittävän pelottava.

Molempien kuvat olivat kuitenkin aivan täydelliset! Menni oli keikistellyt tyypilliseen tapaansa ja ilmeisesti hurmannut kuvaajankin, koska Mennistä oli kymmenen eri vaihtoehtoista kuvaa, kun Teevistä oli neljä. Onneksi neljästäkin vaihtoehdosta löytyi kiva kuva olohuoneen kehyksiin laitettavaksi. Mennin kuva onkin sitten vaikeampi valita. Katsokaa vaikka.